Sähköposti laulaa. Seuraavan Egonomin juttujen deadline oli tänään ja hyvillä mielin vastaanotan tekstejä, joihin eri järjestötoimijat, yhteistyötahot ja aktiivit ovat käyttäneet aikaa ja vaivaa. Oma tehtäväni on parsia jutut kasaan: sommitella, skaalailla ja oikolukea kirjoitusvirheiltä. Sitä on lehden taittaminen. Kahden viikon päästä vuoden toisen Egonomin, the ”Wappu-Egonomin” yleisilme pitäisi alkaa olla kohdillaan. Hyvä fiilis, tästä lehdestä on tulossa jotenkin spesiaali. Rennompi ja tyylikkäämpi aikaisempaan taittamaani. Sen on mahdollistanut ajoissa aloitettu pohjatyö, yhteistyöhaluiset toimijat sekä aktiivinen ja korvaamaton julkaisutoimikunta, jolta on tulossa aivan mahtissettiä vuoden rennoimpaan lehteen.
Julkaisuvastaavana oleminen on kiitollista hommaa. Oman kädenjäljen näkee konkreettisesti, kun se lyödään julisteiden ja flyereiden muodossa kiltiksen seinälle, haalarimerkkeinä haalareihin tai kun uusin Egonomi tuodaan painosta pahvilaatikossa kiltikselle. Olen muutaman hallituskuukauden aikana oppinut enemmän kuin osasin toivoa. Vaikka en ollut kummoinen photoshoppaaja ennen vuotta 2014, enkä ikinä ollut koskenut käyttämääni taitto-ohjelmaan InDesigniin, löytyi minulta oma-aloitteisuutta ja motivaatiota tähän hommaan. Lopulliset taidot pestiä varten ja kaikki muu on tullut kuin itsestään ja yksinkertaisesti ryhtymällä tekemään. Olen kuin olenkin löytänyt sellaisen järjestöhomman, jossa pääsee kokemaan sen kuuluisan flow-fiiliksen. Yhden ainokaisen jutun taittamiseen lehteen saa kevyesti uppoamaan kahdesta neljään täyttä työtuntia, mutta hyvässä flowssa säätelen värejä ja teksti-boxien kokoa innoissani kuin pikkulapsi. Yleensä havahdun päänsärkyyn tai hartiaseudun kipuun – ikäviä sivuvaivoja tietokoneruudun tuijottamisesta. Välissä lenkille tai muutama kuppi kahvia. Tätä onkin tiedossa seuraavat pari viikkoa juuri ennen seuraavan lehden julkaisua.
Voisin jaaritella omasta pestistäni ja sen hienouksista loputtomiin, mutta tiedän etteivät muut ole yhtä kiinnostuneita photari-layereistä tai inDesignin sivunumeroinnin monimutkaisuudesta kuin minä. Toisaalta edelliseen lauseeseen kiteytyy kiva pointti: minä olen motivoitunut jostain sellaisesta, joka tuottaa oikeasti hyötyä ainejärjestöllemme. Mitä sinä osaat ja missä sinä olet hyvä? Finanssilla on hyvä tarjonta eri pestien suhteen niin toimikunnissa kuin hallituksessakin. Se mikä itseäni on vetänyt mukaan näihin hommiin yläasteelta lähtien on juuri se, että opiskelun ohessa pääsee tekemään jotain itselle mielekästä ja samalla toisille tärkeää duunia. Joku ilmaisi joskus lukioaikoinani, että ”sinä se tykkäät tunkea nokkasi joka paikkaan.” Vastasin että niin tykkään. Sen taidon ansiosta olen päässyt osallisiksi sellaisiin projekteihin, joita monet toteuttavat vasta työelämässä. On myös tärkeää osata markkinoida järjestöhommien osaaminen oikein töitä hakiessa, monilla työnantajilla menee ihan yli hilseen ku innoissasi alat selittämään toimikunnista tai puheenjohtajuuksista.
Koska oma työni on kirjaimellisesti käsin kosketeltavissa, saan myös kuulla ”kiitos” tai ”vau, ompa hieno” kommentteja usein. Silti tähänkin hommaan liittyy uskomattoman paljon pientä taustatyötä, joka ei ikinä tule jäsenistölle näkyviin. Muut hallituslaiset tekevät tätä vielä rutkasti enemmän. Järjestöhommia ei pysty tekemään jos ei itse huomaa, miten se palvelee ja kuinka tärkeää pienienkin asioiden hoitaminen on. Kiitos on sana, jota ei saa kuullaa liikaa, mutta ei toisaalta tarvitsekaan. Yleensä positiiviset kommentit ja kehut kantautuvat korviimme vähintään rikkinäisen puhelimen tai puskaradion kautta – onhan siinä kuvitteellisia viestimiä kerrakseen.
Julkaisuvastaavana saatan yhdessä toimikuntani kanssa vielä toisen Egonomin pihalle ennen syksyä. Sen lisäksi ennen uuden lukukauden alkua Finanssin graafinen ohjeistus on valmis. Siinä spesifioidaan yhdistyksen logo, sen kanssa käytettävät tekstit, fontit ja värimaailma. Lisäksi Finanssi saa kuvapankin sekä PowerPoint-pohjat jäsenistön käyttöön. Haalarimerkkikilpailukin on käynnissä, katsotaan mikä on sen sato tänä keväänä! Kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin hommaa siis on vielä tiedossa. Julkaisuvastaava kiittää ja kuittaa, haleja ja paljon kevätaurinkoa finanssilaisten arkeen!
Hemppiksissä kevätfiilareissa juttu syntyi muun muassa näiden biisien tahtiin:
Terkuin, Nelli
