Toistaiseksi on olemassa kaksi kirjasarjaa, jotka olen lukenut viidestä kuuteen kertaa läpi; Harry Potter-sarja ja kauppatieteen pääsykoekirjat. Toinen kirjasarja sai minut odottamaan kolmannella luokalla kirjettä Tylypahkasta ja toinen kirjettä Oulun yliopistolta. Ensimmäistä odotan edelleen, jälkimmäinen saapui heinäkuussa 2012. Toivottavasti tulevana kesänä mahdollisimman moni Finanssin valmennuskurssin käynyt saa oman tylypahkakirjeensä.
Omat motiivini tähän toimeen ryhtymiselle ovat melko moniselitteiset, sillä lukion oppilaskuntataustasta huolimatta on mielenkiintoni Finanssin toimintaa kohtaan ollut hyvin ristiriitaista ja ailahtelevaa. Nautin tekemisestä ja vastuusta, ajottain jopa erittäin paljon, mutta toisaalta olen verrannut hallitusta mielessäni Aurinkokuninkaan hoviin juoruineen ja valtataisteluineen. Ehkä hieman romantisoitua ja liioiteltua, mutta eikö se ole sitä sananvapautta. Lopulta Marian suostuttelun jälkeen päätin kuitenkin hakea toimea ja hieman yllättäen sen sainkin. Maaliskuun lähestyessä en voi katua tätä päätöstä, vaikka hommaa tuntuu olevan muidenkin asioiden parissa, sillä yleensä tajuan jossain välissä haalineeni tekemistä eri lähteistä niin paljon ettei tylsää hetkeä pääse syntymään.
Omalta osaltani, ehkä hieman yllättäen, kurssin suunnittelu ja järjestely alkoi tammikuussa. Alun alkaenkaan en pitänyt tätä luottamustoimea läpihuutojuttuna, mutta jo puolivälissä matkaa voin sanoa, että ei tässä hommassa tuntien puolesta omille pääse. Toimi on vaatinut kiireisimpänä aikoina rutkasti omaa aikaa, mutta toisaalta ison haasteen voittoa on aina seurannut valtava mielihyvä. Onneksi taustalla häärivää suojelusenkeli-Niklasta ja muuta hallitusta ei voi pitää muuna kuin erittäin ihastuttavana työnantajana; työ on artistimaisen vapaata ja apua on aina ollut saatavana.
Tehtävään saadun iltapäivän mittaisen perehdytyksen lisäksi tukea tarjoavat edeltäjieni luoma testamentti ja WhatsApp– yhteys lukuisiin finanssilaisiin. Toistaiseksi voin ainoastaan koputtaa puuta ja hymyillä, sillä asiat ovat sujuneet yllättävän hyvin. Ainoastaan kurssin nettisivujen pienoinen virheviesti ja wordpress:n tilin totaalinen jumittaminen heittävät pienen varjon tähänastisen suorituksen ylle.
Suurimman haasteen ja muutoksen aiempiin vuosiin on tuonut Oulun kaupungin päätös evätä lukioiden iltakäyttö, joten vanha ja tuttu Lyseon lukio oli poissa pelistä. Pari ensimmäistä viikkoa olivatkin puheluiden, vastausten kinuamisen ja pettymysten sävyttämiä. Viimein hieman yllättäen kurssin tarkoituksiin sopivat tilat löytyivät Oulun diakonialaitokselta ja iso kivi vierähti allekirjoittaneen sydämeltä. Opettajien rekrytointi oli jo edeltäjäni Jeren puolesta hyvässä kunnossa ja suhteellisen kivuttomasti mukana jatkoivat Kalle ja Antti, uusina vahvistuksina mukaan lähtivat Miia ja Anssi.
Opettajien, tilojen ja aikataulun jälkeen pystyin hyvillä mielin alkamaan myymään kurssia kaikille kauppikseen haluaville. Henkilökohtaisesti ilmottautumisten vastaanottaminen keskeneräiselle kurssile tuntui raastavalta, kuin olisin hakenut sijoittajan liikeidealla ja sen jälkeen alkanut pohtimaan onko idea edes elinvoimainen. Tähänastisista muistoista erikoisin lienee kurssin markkinointi helmikuun haalaribileissä, kun kaiken piti olla valmiina penkkareitaan juhlivia abeja varten: flaijerit oli haettu Juvenes printiltä, pari rohkaisevaa otettu ja hymy herkässä. Ainut asia, joka erotti markkinoijat kohteestaan oli 700 myytyä ennakkolippua, joiden ansiosta tunnin seisoskelun saldona oli kourallinen abeja ja pari pahastunutta teekkaria, jotka eivät halunneet kauppikseen. Tivoli-casen lisäksi markkinointia on harjoitettu sosiaalisessa mediassa ja paikoittaisilla julisteilla. Itse pidän kilpailua valmennuskurssien puolella melko kovana, joten toivonkin jokaisen finanssilaisen antavan hyvän vinkin sukulaisilleen ja tuttavilleen.
Kevään loppu kurssin osalta tulee koostumaan markkinoinnista, sillä kurssilla on vielä tilaa, vaikka paikat ovat alkaneet täyttyä kiitettävää vauhtia. Lisäksi sähköpostiin saapui juuri talousmatematiikan materiaali oikolukuun. Painoon materiaali on tarkoitus saada mahdollisimman nopeasti, joten bussimatkojen romaani vaihtuu kurssimateriaaliin ja minäkö luulin jo pääseeni eroon pääsykokeista.
Kirjoittaja Kasperi Isoaho on 21-vuotias oululainen kauppatieteen opiskelija. Pääaineena hän opiskelee kansainvälistä liiketoimintaa. Kirjoittamisen aikana taustalla soi Vivaldin Neljä vuodenaikaa, useasti.
