Tiedätkö, miten mikroaaltouuni keksittiin? Vuonna 1945 amerikkalainen Percy Spencer tutki tutkalaitteisiin liittyviäkorkeataajuuksisia radioaaltoja lähettäviä tyhjiöputkia ja huomasi taskussaan olevan karkkipatukan alkaneen sulaa. Tämän oivalluksen pohjalta kehitettiin jokaisen opiskelijan luottokodinkone. Puhtaan sattuman kautta syntyi siis laite, jonka lämmittämää kanapastaa minäkin haarukoin kitaani tätä kirjoittaessani. Sattumien ja virheiden kautta ovat syntyneet myös niinkin jokapäiväiset asiat kuin perunalastut ja mustesuihkutulostimet. Esimerkkejä on vimpaimien ulkopuolellakin: Indiana Jonesin legendaarinen tapa hoitaa vastaan sattunut sapelimestari viileän rauhallisella revolverin laukauksella on yksi kuuluisimmista elokuvakohtauksista. Tätä kohtausta ei käsikirjoitettu niin lyhyeksi, vaan kuvausaikaa rajoitti Harrison Fordin vatsatauti.
Miten nämä keksinnöt sitten liittyvät kauppatieteiden opiskeluun? Kerron omakohtaisen esimerkin. Ennen kauppakorkeakouluun saapumistani opiskelin vuoden verran arkkitehdin tutkintoa. Ala osoittautui itselleni vääräksi: luova työ kiinnostaa, mutta kahdeksasta neljään Hirvaskankaan ABC:n aaltopeltejä suunnitellen ei tuntunut loppujen lopuksi niinkään houkuttelevalta uralta. Hain kauppakorkeakouluun ammentaen motivaatiota luku-urakkaan muun muassa VVV-risteilyllä käymisestä ja syksyllä 2014 olinkin jo kylteri. Tässä vaiheessa harmittelin hukkaan kulunutta vuotta arkkitehtuurin osastolla opiskellen asioita, joista en arvellut olevan minkäänlaista hyötyä uranvaihdokseni jälkeen. Toisin kävi.
Arkkitehtilinjalla oppimani taidot ovat osoittautuneet olennaisiksi etsiessäni paikkaani Finanssilta. Ensin julkaisutoimikunnan jäsenenä, sitten sen puheenjohtajana olen huomannut, ettei vuoteni teknillisessä tiedekunnassa ollutkaan harharetki, vaan tärkeä osa polullani. Vaikka tämä kuvainnollisesti taskuuni sulanut suklaapatukkani ei tulekaan perusteellisesti muuttamaan ihmiskunnan tapaa lämmittää Atrian mikropizzoja, oman identiteettiini ja luultavasti myös tulevaan rooliini työelämässä se vaikuttaa suuresti. Jos matkustaisin aikakoneella neuvomaan itseäni lukiolaisena yliopistohaun edessä, käskisin pikku Abi-Juhon arkkitehtikouluun harharetkelle.
Mikroaaltouunien, Harrison Fordin vatsataudin ja kaupunkisuunnittelun historian kurssilla turhautuvan Kemppaisen tarinoiden ytimessä on elämän arvaamattomuus. Puhdas sattuma ja suoranaiset virheet osoittautuvat usein toisesta näkökulmasta katsottuna vähintään hyviksi oppitunneiksi, joskus suoranaisiksi neronleimauksiksi. Tarkoitus ei ole tietenkään lähteä tahallaan hölmöilemään, mutta on hyvä pitää mielessä mahdollisuus yllättävän hyviin lopputuloksiin, ottaa riskejä ja tarttua tilaisuuksiin. Vaikka aina asiat eivät tuntuisikaan olevan täysin hallinnassa, voi seurauksena olla juuri se paras vaihtoehto. Autourheilulegenda Mario Andretti sen sanoi:”If everything seems under control, you’re just not going fast enough.” Jokainen meistä on varmasti huomannut jonkin aluksi virheeltä vaikuttaneen päätöksen osoittautuneen menestykseksi. Mikä on seuraava hyppysi tuntemattomaan?
Terveisin,
Juho Kemppainen
Finanssi ry:n julkaisuvastaava
