Huhtikuussa mennään.
Julkaisuvastaavan vuotta jaksottavasta Egonomista kaksi numeroa neljästä on nyt tehty ja viimeisin komeileekin jo uunituoreena kiltiksen pöydällä. Kevät alkaa olla siis vappuhulinoita vaille taputeltuna, ja julkaisuvastaavan kalenterin mukaan hallitusvuosi menee tällä hetkellä aikalailla puolivälissä. Mitä tämä kevät on sitten pitänyt sisällään?
Kuluneen kevään aikana Photoshopista on tullut tutumpi työkaveri kuin Excel-taulukoista ja kiltiksen takahuoneella asuva järjestelmäkamera on löytänyt uuden kodin oikeasta kädestäni. Vannon, että jotain juurtumisen merkkejä alkaa jo näkyä siinä.
Kaikkea finanssin graafista ja visuaalista näyttävyyttä en kuitenkaan kovasta yrityksestä huolimatta luo yksin, vaan minulla on siinä apunani kultaakin kalliimpi toimikuntani. Veikkaan että myös he alkavat tuntea finanssin järjestelmäkameran kädessään unissaankin ja wordista tulee etsittyä photoshopin tutuimpia työkaluja käyttöönsä.
Oma vastuualueeni ja kuten jo syyskokouksessa viimevuonna mainitsin, uusi vauvani, on kuitenkin kiltalehtemme Egonomi. Lyhyesti kuvattuna hommani on kerätä kokoon kirjoittajien tekstit ja kuvat ja sommitella palaset kohdalleen tarkoituksenaan muistuttaa jotakin lehden tapaista lopputulosta.
Taitto-ohjelman saloihin perehtyessä koin monia ja taas monia epätoivon hetkiä sillä sivunumeroiden lisääminen tuntui vaikeustasoltaan lähestulkoon ydinfysiikalta ja tekstipalkkien ja kuvien kivasti sommittelu suurempaakin älyä vaativalta palikkatestiltä. Kuten eräs hallitustoverini jo mainitsi, pesti tekijäänsä opettaa ja monien InDesignin ja Youtube-videoiden kanssa vietettyjen hetkien jälkeen alkoi ensimmäinen lehti saada muotoaan ja näyttämään jopa ihan oikealta lehdeltä.
Jokaisella meistä on omanlainen tapa rentoutua ja löytää se itselleen sopiva balanssi koulunkäynnin ja vapaa-ajan tasapainottamiseksi. Osalle se tarkoittaa tavoitteellista urheilua, osalle musiikin tekemistä ja joillekin esimerkiksi ruoanlaittoa. Itse löysin koulun ohelle puuhasteltavaa jo fuksisyksynä biletiimihommista ja syksyn jälkeen alkaneissa toimikuntahauissa hain itsekin mukaan toimikuntaan ja sille tielle jäin. Toimikuntatyöskentelystä innostuin vuoden aikana ihan toden teolla ja kun syyskokous ja täten uusien toimikuntien valinnat alkoivat lähenemään en ollut vielä valmis jättäytymään kelkasta. Päätinkin suuren pohdiskelun ja pienen itsetutkiskelun jälkeen hakea hallitukseen julkaisuvastaavaksi ja voin jo tämän kevään jälkeen todeta, että löysin tästä hommasta itselleni ainejärjestöpestien the-onen. Itselleni julkaisuvastaavan hommat ovat kaikessa luovuudessaan ja visuaalisuudessaan juuri sitä, mitä tarvitsen arkeeni kitun tenttikirjan ja markkinoinnin presiksen kaveriksi.
Jokaisesta ainejärjestöhommasta on jäänyt jotain käteen. NESU-Finanssin tiedottajana sain vastata lähestulkoon kaikesta NESU:n viestinnästä täällä Oulun suunnalla ja nyt hallituksen julkaisuvastaavana taas olen päässyt oppimaan ja näkemään niin paljon kaikkea uutta, ettei tämän blogin tekstikenttä taida riittää sen yksityiskohtaiseen avaamiseen.
Joka tapauksessa kulunut vuosi on opettanut minulle uusien ohjelmien käyttöä, luovaa ja out of the box-ajattelutapaa, niitä kuuluisia ryhmätyötaitoja sekä vienyt minut Poriin asti juhlimaan toisen ainejärjestön vuosijuhlia. Oma aktiivisuus, toimintaan ennakkoluulottomasti mukaan lähteminen ja halu tutustua uusiin ihmisiin voi siis viedä aika pitkälle.
Kuten jo tässäkin tekstissä olen päässyt mainitsemaan, ei julkaisuvastaavan saappaisiin astuminen ja edellisen tekijän hyvin hoidettujen jälkien seuraaminen ollut aluksi kovinkaan smooth ride. Jokaista epätoivon hetkeä on kuitenkin aina seurannut fiilis siitä, että on onnistunut ylittämään itsensä ja se fiilis on aika tarkalleen just se syy minkä takia jaksan itse päivästä toiseen tätä hommaa tehdä.
Tsemppiä vikoihin tentteihin ja hyvää vappua toivottaen,
Elisa Haikala
